Edellisen arvostelun innoittamana piti kaivaa esiin C-64 lisäromppeineen ja testata kuinka tämä wanha klassikko sujuu joystick-vetoisesti. Karuhkosta grafiikasta huolimatta se tuttu vetovoima oli tallella. Kun miettii pelin ideaa eli tarjoilla mahdollisimman ripeällä tahdilla olutta ovesta vyöryville massoille voi vain kaiholla muistella millaisia hassun hauskoja pelit olivatkaan 80-luvulla. Oikeastaan vasta mobiilipelaaminen palautti jälleen vanhojen aikojen sekopäiset peli-ideat takaisin pelimarkkinoille.

Tapper:a voin suositella lämpimästi alustalle kuin alustalle. Pelaat sitten klassikko-koneilla tai mobiilialustoilla kannattaa etsiä käsiinsä versio tästä mainiosta pelistä :)

Uskollinen uusioversio legendaarisesta Tapper-kolikkopelistä (Tunnetaan myös nimellä: Rootbeer Tapper). Tapper on hyvä esimerkki siitä miten vallattomia peli-ideat vanhaan hyvään aikaan olivat. Oikeastaan mobiilipelaamisen myötä nämä poskettomat peli-ideat ovat tehneet paluun ja on mukava huomata vanhan klassikon asiallinen käännös moderneille pelialustoille. Diggaan!

Modernisoitu Tapper-versio iPad:lle noudattaa pitkälti samaa kaavaa kuin alkuperäinen kolikkoversio hieman maustettuna maukkailla lisäominaisuuksilla, sekä tarina-moodilla. Silti alkuperäinen kolikkopelin ja 8-bittisten kotikoneiden versioiden koukuttava tunnelma on tässä uusioversiossakin säilyneet.

Hienosti toteutettu dokumentti-tyylinen elokuva Irakin-sodasta.

Kuulustelu on ehdottomasti yksi suosikkileffoistani. Tällaiset vähäeleisesti toteutetut elokuvat, jotka nojaavat sekä vahvaan näyttelijätyöskentelyyn että kiehtovaan tarinaan pitävät tehokkaasti otteessaan loppuun saakka. Suosittelen tätä Donnerin elokuvaa lämpimästi!

Minä, Ozzy (I am Ozzy) kertoo jo nimenä vähänkin musiikkia edes etäisesti seuranneelle kenestä kirjassa on kysymys ja kuka sen päätähti on. Legendaarinen Pimeyden Prinssi, Heavy-dinosaurus John Michael Osbourne alias Ozzy Osbourne. Viihdyttävä ja vauhdikas elämäkerta maailman legendaarisimman sekopään elämästä.

Mitä mainioin valistuskirja rokkarin elämään ja erinomainen huumeiden vastainen kannanotto. Mieshän on vetänyt muutakin kuin pulkkaa perässään ja herra on melkoinen lääketieteellinen ihme, että ylen päänsä on enää edes elossa. Kirjassa Osbourne antaa itsestään tyystin erilaisen kuvan kuin vaikkapa reality-sarjassaan: The Osbournes. Tiedä sitten kuinka paljon sarja oli etukäteen käsikirjoitettu ja lisätty katu-uskottavuutta, mutta kaikkinensa Ozzy on mielenkiintoinen persoona.

Kirjassaan hän ei juurikaan kehuskele tekemisillään ja tekemättä jättämisillään päin vastoin paikoitellen varsin nöyränä, mutta mitään kaunistelematta kartoittaa elämääsä ja sekoilujaan: "Tulipahan tehtyä".

Kirja kattaa Ozzyn elämän aina lapsuudesta nykyaikoihin asti. Teos on kuin tuhkimotarina konsanaan: “Ryysyistä rikkauksiin”. Köyhän työläisperheen pikkurikollinen poika löytää elämälleen suunnan: “musiikki, viina, laulu ja naiset”.

Suosittelen kirjaa jopa niille joita Ozzy Osbournen musiikki ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä kirja on kaikessa raadollisuudessaan varsin viihdyttävä ja hulvattoman hauska :)

Jos sun pitäisi selittää asiaan vihkiytymättömälle mitä on grunge riittää että laitat tämän levyn soimaan, näytät [Link removed - login to see] Kurt Cobainista ja näytät Youtubesta [Link removed - login to see] live-vedon. Niihin kulminoituu koko grunge.

Nevermind on ehdottomasti parasta Nirvanaa ja myös koko grunge-genren esittelylevy. Paikoitellen kömpelö miksaus ei tippaakaan latista levyn tunnelmaa. Cobain esittelee sekopäistä ja paikoitellen maanista mielenlaatuaan sanoituksissa ja laulussaan huutaen, karjuen, kirkuen, laulaen pehmeästi ja ivallisesti. Siis silkkaa timanttia koko levy alusta loppuun ja toimii edelleen vuosienkin jälkeen kuin junan vessa ja nehän toimii aina.

Levyllä Nirvana on täydellisesti yhtä. Cobain ei mielestäni missään vaiheessa ollut kaksinen kitaristi, mutta hoiti hienosti tonttinsa ja koko homma pysyi kasassa. Sanomattakin selvää, että tämä sepustus on Nirvana-fanipojan lasien takaa kirjoitettu :)

Kone joka ei esittelyjä kaipaa. Jokaisen 80-luvulla herkkää nuoruttaan eläneen rakkaimpia muistoja heti märkien unien jälkeen. C-64 synnytti mielestäni ensimmäisenä todellisen pelaamisen buumin, vaikka tosin Playstation teki vuosia myöhemmin pelaamisesta katu-uskottavaa valtavirtaa on huomioitavaa että kuusnepuli laittoi pelaamisbuumin aluilleen.

Aikamme suurin legenda osoitti kuinka pienillä resursseilla varustetusta koneesta saatiin ulos mitä mainioimpia pelejä ja ohjelmia, eikä sovi unohtaa SID-piirin ulostamaa kaunista äänimaisemaa.

Nostalgia friikit hilpaiskoot ihmettelemään sivustoani: [Link removed - login to see] ja vilkaise [Link removed - login to see] parhaimmista kuusnepan peleistä.